Pikkuasioita.

Sad Professor.

Nukketeatteria suurkaupungin varjoista.

Wollah Wollah (Yallahrup Færgeby, 2007) on jossain määrin haloota nostattanut ruotsalainen, alkujaan tanskalainen tv-nukketeatteri. Kiinnostavaksi on koettu, että Ruotsissa sarja sensuroitiin ja esitettiin meillä aikaisemmin. Eräissä välineissä on väitetty sen suunnatun nuorisolle, mitä ei kuitenkaan puolla sen esitysaika, keskiyön tuntuma. Jotain pimeää, hämärää, epämääräistä ja anteeksipyytävää tässä on siis nyt tekeillä. Mitä siis? Peiteltyjä totuuksia? Salaliittoja ja salaviisautta? Verisiä satiirisuolenpätkiä? Jumalanpilkkaa? Ministerin pilkkaa? Kostoa ja kanavien lakkautuksia?

Sarjan tapahtumat sijoittuvat kategorisoidun tyypilliseen, vastenmieliseksi hahmoteltuun Yallahrup -nimiseen ruotsalaislähiöön ja sen kouluun. Pääosissa koululaiset Ali, 12 v. ja Hassan, 13 v., molemmat niinsanotusti maahanmuuttotaustaisia, kamppailemassa ennalta-arvattavien ongelmien kanssa. Murrosiän ja ympäristön paineissa haaveillen tulevaisuudesta gangstana, pahimpana uhkakuvanaan päätyminen rekisteröityyn parisuhteeseen sekä liikkumaan julkisilla.

Kansallisuuksien ja kulttuurien kohtaamiseen liittyvät asiat eivät ilmeisesti nykyään ole yksioikoisen helppoja käsitellä, mikä luultavasti on inspiroinut sarjan alkuperäisiä tanskalaisia tekijöitä irvailuun. Tietysti myös puhutaan ja tehdään rivoja sekä härskejä asioita, ollaan hankalia, hölmöjä ja maksimaalisen yhteistyökyvyttömiä. South Park ei ole Pohjolasta nyt kaukana. Muut raflaaviksi tarkoitetut henkilöhahmot ovat mm. lähiökoulun rehtori Anette, 47 v., jonka mielestä "integraatio on kiihottavaa" ja koulukirjaston työntekijä Morten, 38 v., surullinen mies, joka selvitäkseen päivästä toiseen turvautuu mielialalääkitykseen ja jatkuviin psykiatrin puhelinkonsultaatioihin.

Wollah Wollah on hyvin mones esimerkki yhteiskunnallisesta satiirista. Kukaan esitetyistä henkilöistä ei ole millään tavalla ihannoitu, vaan kaikki pilkataan tasapuolisesti. Pahassa paikassa ei tunnu olevan mitään hyvää. Kaikki esitetään hölmönä, surkeana, säälittävänä ja ennen kaikkea naurettavana. Tarjolla ei mahdollisesti ole mitään uutta sille, joka tuntee vaikkapa itäistä Helsinkiä, sen ei-niin-uusia, tehorakennetuimpia osia. Herää kysymys, mitä helvettiä tuosta maanpäällisestä helvetistä nyt oikein yritetään kertoa, koska kaikki näyttää niin itsestäänselvältä, osin jopa ennalta-arvattavalta. En millään jaksa uskoa, että kyse olisi lyötyjen lyömisestä. Tuskin on kyse viime vuosina kovaan ääneen hehkutelluista politiikan ääri-ilmiöiden ilmauksista, vaikka se voi eräille tulla ensimmäisenä mieleen.

Tanakasti omakartanoissaan, kansainvälisen talouselämän ehdoilla hyvinvoiva ja turvallisesti passiivisena tv:n ääressä pönöttävä skandinaavinen keskiluokka ei sarjassa tunnu olevan mitenkään esillä. Ovatko he kenties ohjailemassa nukkeja, kun ei heitä näy kuvassa? Heitäkö on nyt tarkoitus suojella? Ovat ehkä katsomassa tv:tä, kuten myös allekirjoittanut. Joku heistä ehkä loukkaantuu pilkallisesta tavasta suhtautua yhteiskunnallisiin ongelmiin. Joku voi suuttua rehtorin päällekäyvästä naisellisuudesta, holhoavasta asenteesta ja piilotetusta rasismista, joku vetää herneet molempiin sieraimiin kuvatusta nuorison tympeästä pinnallisuudesta ja itseääntoistavasta, kaavamaisesta olemuksesta. Jotain ehkä ärsyttävät kansallisuuksien ja kulttuurien koomisina esitetyt ristiriidat.

Vai onko sarja vain tyypillinen vähätuhma ja päämäärätön koulupoikavitsailu? Pilkataan kyllä, mutta ei yritetä esittää kuinka asiat olisivat paremmin. Satiiri voi olla helppoa, mutta ihanteetonta hauskanpitoa. Vai onko Wollah Wollah juuri onnistunut hankalassa aiheessa, olemalla mitään osoittelematon eli kaikkea tasaisesti osoitteleva? Kulttuuri- ja arvorelativismin purkuhanke? Hyvää on ainakin vaatimaton yritys näyttää toteutettua, sietämätöntä yhteiskuntatodellisuutta tv:n ruudulla edes jotenkin, varakkaiden, menestyneiden ja sellaisiksi aikovien maailmankäsityksen jatkuvan esittelyn sijasta, jota kyllä riittää joka paikkaan.

Sattuisiko vahingossa ilmaantumaan jokin pieni kiinnostus, aavistuksenomainen oire ympäristön havainnoinnista yleensä, kun mikään ei muka kaiken nähnyttä sohvasekavihannesta enää liikuta. Todellinen toivo ei ole kuollut. Edes hukkunut sikaflunssaräkään tai jäänyt liikkumavaran alle.

---

Wollah Wollah YLE FST5 vielä kerran ensi sunnuntaina kello 23:15. Ikäraja K13.

Sarjan jälkeen 23:47 Kolmas Valtiovalta.
Harvinainen ansiokas poliittinen tv-ohjelma.

Rakentamaton merkitys. Osa 4. Satu kahdesta kadunlakaisijasta.

"Haluks kuulla sadun?"

"No en."

"Hyvä. Sitähän minäkin. En minäkään. Siis... Olipa kerran kaks valtakuntaa. Molemmissa oli ahkerat kadunlakaisijat. Toisen kadunlakaisijan nimi oli Ville, toisen Valle. Ongelma oli siinä, että kummassakaan valtakunnassa ei ollut toista kadunlakaisijaa, joten sekä Ville että Valle joutuivat tekemään yötä päivää töitä. Olihan se raskasta, eikä kumpikaan oikein jaksanut. Valmista ei tullut koskaan, vaikka kuinka yritti siinä touhuta. Tilanne vaan paheni, oli kuinka ahkera tahansa. Lopulta ihmiset molemmissa valtakunnissa alkoivat hermostua, kun kadut täyttyivät jätteestä ja ulko-ovesta ei tahtonut päästä kadulle, eikä ikkunoista nähnyt ulos. Kuninkaille valitettiin asiasta to-si isolla äänellä. Mut ne vastas vaikka näin: "Adalbert I ei juuri nyt ole paikalla. Yrittäkää huomenna uudelleen."

"Joo-o. Kestääks tää vielä kauan? Mun pitäis päästä sekönd laiffiin..."

"Ei kestä. ...Sitten kummankin valtakunnan kuninkaat piti keskenään neuvoa, että mitä tehtäis. Toinen kuningas sano: "Kaikki vaan valittaa, vaikka me niin kovasti yritetään. Kaikki annetaan ilmaseks niille valmiina. Mitähän nekin oikeen valittaa," ja jatkoi: "...Ja ei ne Ville ja Valle taida oikeen hallita näitä hommia. Mä oon alusta asti ollu sitä mieltä," johon toinen kuningas: "Ihan turhaa työtä ne tekee. Turhia miehiä. Pannaan päät poikki. Ainaki toiselta." Ja sitten ne päättivät yhdistää valtakuntansa ja tehdä yhden ISON ISON, aivan siis tosi tajuttoman hirveän ison valtakunnan. Maailman suurimman. Ettei kukaan enää uskaltais valittaa niille mistään."

"Ai jaa. No mitä sit. Mitä se sellanen muka autto katujen siivoamisessa? Tai älä kerro. Emmä haluu kuulla."

"Just niin. Ei minuakaan voisi juuri vähempää kiinnostaa. Ville sai pitää päänsä ja se jatkoi hommia siinä isossa valtakunnassa yksin. Niin kauan kun vielä jaksoi."

"...ja kadut jäi sitten siivoamatta?"

"Näin kävi. Lopuks kuninkaat vielä usutti ratsuväen ja palkkasoturit kaikkien turhanpäiväisten ihme valittajien kimppuun uudessa valtakunnassa ja ajoi yli puolet väestä karkuun aina maapallon reunalle saakka, koirankuonolaisten maille. Sen pituinen se."

"Mitähän varten tommostakin on oikeen kirjotettu. Ihan tyhmä juttu."

"Nii munki mielestä."

Anti-Pesto.

"Anti-Pesto Song":
Suunniteltu tunnaribiisi Nick Parkin ja Steve Boxin ohjaamaan elokuvaan Wallace ja Gromit: Kanin kirous (Wallace and Gromit: The Curse of the Were-Rabbit).

Säv. ja san.:
Julian Nott.

Tuotantovuosi:
2005.

Kappaletta ei käytetty elokuvassa.

Mielipide.

---

Hyvä.

Kaikki mitä olet aina halunnut nähdä tv:stä (tai mistä vaan). Osa 3. Uskonasioita.

Tällä viikolla tv-haastattelussa Suomessa The Yes Men -yhtiön Mike Bonanno ilmaisi käsityksenään, että suuri osa uutisista tiedotusvälineissä on liikeyritysten pr-osastojen ja -konsulttien laatimia tiedotteita, jotka vain käytetään sellaisenaan. Toimittajia hän ei silti syyllistänyt kritiikittömyydestä. Arveli että heillä ei ole aikaa tehdä työtään millään muulla tavalla.

Tuttu tilanne. Miksi aikaa ei ole? Minne se on hävinnyt? Mikä, ja oikeammin kuka sen on vienyt? Kiireessä täytyy itsekunkin sen kummemmin miettimättä vain pikaisesti uskoa johonkin ja tyytyä siihen. Elämää jatkuvasta hätäratkaisusta ja sitoumuksesta toiseen. "Päätöksiä, päätöksiä. Ja heti."

Satiirina yritteliäästä ja loputtoman aikaansaavasta liikemiehestä, Bonanno on keksinyt SURVIVABALL -tuotteen yritystoiminnan kannalta lähes äärimmäisessä ihannetilanteessa, jossa ei ole enää paljon aikaa miettiä.

Usko teknologian ja kaupankäynnin kaikkivoipaan hyvyyteen on suuri, varsinkin nykyisessä todellisessa hädässä. Sitä todisti paikalla kuvattu video SURVIVABALL -tuotteen esittelytilanteesta, epäilemättä arvostelukykyisille niinsanotuille vaikutusvaltaisille tahoille. Esitys näytti menevän täydestä.

Lopuksi katsojat jäivät kyselemään innokkaasti:

"Mistä niitä saa ostaa?"

Ja:

"Suojaako SURVIVABALL ilmastonmuutoksen vaikutusten lisäksi myös terroristien iskuilta?"

Kritiikin paino ei keventyisi, vaikka video olisi ollut kokonaan lavastettu.

---

Loput The Yes Men -yhtiön hoaxit löytyvät täältä...

Aloita sinä...

---

"...kun sulle vielä vastuullisesti tarjoillaan. Tässä, ole hyvä. Vettä se tosin on vaan..."

            - Se oli kalastaja-Penan lasillinen.

Corruption, decay. Fördärv, förfall. Korruptsioon, laostumine. Corruption, dégradation. Verderbnis, verfall...

---

"...varmasti. Ennemmin tai myöhemmin.
Varsinkin kun olemme ensin tärvelleet täydellisesti valtion ja kuntien taloudet."

Kehäpäätelmiä.

"Se on musta ihan oikeessa. Ne on kaikki vaan laiskoja. Ei ne mitään tee, kun niillä on se vaihtoehto. Ihan oikeen niille, että vihdoin tulisi vastaan tää juttu niinku toisesta päästä. Se olis ihan oikeen niille. Siitä saisivat. Ja toi paljastaa totuuden ikärasismista. Ja samalla tuli ruodittua toi paskaduuniasiakin. Se nyt on vaan niin, että se on ihan tyhjää höpinää. Laiskuutta se vaan on. Työn halveksuntaa."

"Paskaa paskaa. Laiskuutta! Ja paskat. Orjuuttamista se on. Siinä koko jutussa oli kaikki mahdolliset asiat tarkoituksella sotkettu keskenään, jottei mistään voi enää käsittää mitään. Menisiksä muka yhtäkkiä hommiin kuudella eurolla tunti, jos vaikka oisit saanu aiemmin esimerkiks neljä kertaa parempaa palkkaa?"

"No kyllä mä pakon edessä menisin. Jos ei olis muutakaan. Mieluummin ku kortistoon. Tietysti."

"Menisit kuudella eurolla huvipuistoon laitekuskiksi tai jotain?"

"Menisin menisin. Tietysti. Ja sitäpaitsi ei mulla oo ikinä ollu tuntipalkka kuuskertaaneljää euroo, ni siks ei olis vaikeetakaan."

"Niin. Siis parempi tehdä ihan mitä vaan pyydetään, että saa tehdä töitä? Muuten on laiska ja väärä asenne?"

"Niin. Meillä on täällä täysi vapaus valita kaikenlaisista töistä, nimittäin jos haluaa tehdä töitä."

"Vapaus valita, mihin vaan... Ei musta oikeen näytä siltä tänään. Luulenpa että siellä missä ne raukat asu, ei voi paljon valita, ku ei voi täälläkään. Olisko se sit niin, että joku operaattori sanois, minne kaikkien pitäis mennä? 'Sinä siinä: Menet huvipuistoon, vuoristoradan jarrumieheksi. Ja sinä siinä: Menet myymään persettä halvimmalla eniten tarjoavalle.' Mun mielestä tuo sun arvostamas talousliberalismin vapaus on täsmälleen ihan sitä samaa ihmisten orjuuttamista, mitä sä ite oot aina inhonnu kommareissa. Musta toi todistaa vaan, että näillä niinsanotusti ihan vastakkaisilla järjestelmillä ei ole yhtään mitään eroa, ei muuta."

"Ääh. Älä ny viitti. Ajattele ny vähän. Kyllä töitä tekevälle aina hommia riittää. Se on vaan omasta asenteesta kiinni. Ja en mäkään ny sentään kannata mitään rikollisuutta tai moraalittomuuksiin ryhtymistä."

"Joo jätetään ne moraali- ja etiikkakysymykset. Ne on ihan liian vaikeita. Ja ihan mahdottomia. Abstrakteja ja epätieteellisiä. Ja mä koetan ajatella järjellä. Ja vielä tarkemmin. ...Siinä jutussahan aiemmin hyljeksitty ja syrjitty häviäjä keräs koko mahtavan kuuden euron potin, suostumalla innokkaasti kaikkiin vaatimuksiin. Hommaan joka on a) tilapäistä, b) epäsäännöllistä ja c) raskasta. Ja d) korvaus siitä on minimaalinen. Hommaan, jota moni muu ei edellämainituista syistä tekisi. Mut nyt on sit muka taas yhtäkkiä löytyny joku uus potentiaalinen jengi, kehäraakit, jotka tekee kiltisti kaiken ja on tyytyväisii, joilla on just se oikee asenne."

"No se nimenomanen nyt on vaan semmosta työtä, mistä ei makseta niin paljon. Se on sellanen esimerkki vaan. Onhan sitä tietysti muitakin hommia mistä maksetaan paremmin, niille jotka oikeesti haluu tehdä töitä. Tää juttu on ihan yksinkertasta."

"Voi jessus. Sä sotket asiat kokonaan, just niinku se joka ton typerän jutun teki, mikä sai sut ihan puhisemaan suunniltaan innosta. Tää juttu on kuule paljon yksinkertasempi kuin SÄ kuvittelet. Kuvitteleppas nyt ittes sinne huvipuiston pomoksi. Tai puusepän verstaan. Tai raksan. Tai terveyskeskuksen. Tai koulun. Tai sijoitusneuvontakonsulttitoimiston. Tai ihan minkä vaan pomoksi."

"Joo mä kuvittelen. Mä antaisin kyllä pomona töitä sille, joka vaan haluu tehdä."

"Niin sä antaisit viimekädessä, kaiken jälkeen, vaan ja ainoastaan sille, joka tulee halvimmalla. Ei tässä ole mistään muusta kysymys."

"...kysymys, kysymys, joo joo. Kyse oli laiskuudesta! Kyse oli ahkeruudesta!!"

"Kysymys ovvittu huutokaupasta!"

"Kysymys on velttoudesta!!"

"Kysymys on orjuuttamisesta!!! Ihmisten muuttamisesta koneiksi ja pelleiksi!!!! Vallankäytöstä!!!!! Ennenkaikkea vallankäytöstä!!!!!! Ja VALLATTOMUUDESTA!!!!!!!"

"HEI! MITÄS TE TÄÄLLÄ työajalla oikeen vallattomana huutelette?"

"...tota...työasioitahan me vaan tässä..."

"Öööeime mitään..."

"No hyvä. Sitähän minäkin. Jos ei työ onnistu, mulla on kuulkaa tuolla oven takana jonossa porukkaa, jotka voi koska vaan tulla tähän teidän tilallenne."

"Joo just mä oon aina ollu ihan samaa mieltä et näin on ja oon yrittäny sanoa sitä muille. Vaikk tolle yhelle tossa."

"Tulit muuten just ihan oikeella hetkellä kertomaan."

"Kuules nyt! Lopetappas toi viisastelu ja tylytys!"

"Niin niin..."

"En mä mitään tylytä. Päinvastoin. Toi tossa vaan yritti hetki sitten kertoo mulle, kuinka se haluis tehdä tätä hommaa just niin halvalla, kun sä vaan ikinä haluut."

---

Eräät katsoivat eilen illalla taas tv:tä.

Tällä kertaa väärään aikaan.

Cabirian yöt.

Kaikki mitä olet aina halunnut nähdä tv:stä (tai mistä vaan). Osa 2. Berliinin taivas.

Pieni hyväätarkoittava muistutus.

Projektityöryhmämme elokuvapäällikön luokituksessa Top 20 -kamaa tarjolla.

“Elämä ilman tarinoita ei ole elämisen arvoinen”.

“Aina on oltava tarina: Elokuva ilman tarinaa on kuin talo ilman seiniä”.

“Kaikki tarinat kertovat kuolemasta”.

      - Wim Wenders

---

"Berliinin taivaan alla" (Der Himmel über Berlin, 1987).
Tänään klo 21:55 YLE Teemalla.

Missäs muualla muka.

Käsinpoimittu mietelause. Osa 7. Ajatuksia autoilun ja ammuskelun välissä.

Männäviikolla tv:stä nähtyä: Ronin (1998), henkeäsalpaavan vauhdikas ja turhan väkivaltainen toimintaelokuva, ammuskelujen väliin sijoittuvine tyypillisine autokaahailu-takaa-ajokohtauksineen (mm. tietysti Audi S8). Seikkailu sijoittui mukaviin kaupunkikuvallisiin tiloihin ja maisemiin Nizzassa, Arlesissa ja Pariisissa.

Ohjaus John "harrastajakaahaaja" Frankenheimer. Käsikirjoitusta teki myös David "nero" Mamet. Pääosissa Robert "vanha ruutiukko" De Niro, Jean "sähköjänis" Reno, Stellan "ikuinen psyko" Skarsgård, Natascha "tietty myös ihan kiva" McElhone ja Sean "Boromir" Bean.

Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: Kolme mietelausetta roolihahmon ex-agentti Samin (De Niro) suusta.

I

"Kaikki ovat kavereita ennen eräpäivää."

II

"Kuka sinä olet?"
"Vain mies, kuten sinäkin, joka yrittää selviytyä eläkkeelle."

...ja sokerina pohjalla

III

"...sitä joko paneutuu ongelmaan, ratkaisuun tai maisemaan."

---

Kirjoittaja on hieman passivoitunut blogistanin asukki. Väsähtänyt, suoraan sanottuna sterssissä, ainakin tuonne vuoden lopulle saakka.

Sitäkin jumittuneempi kaahailemaan piirtelypuolella. Nulla dies sine linea. Selvähän se.

Tonight, Tonight.

Musiikkivideo:
Smashing Pumpkins: “Tonight, Tonight”.

Ohjaus:
Jonathan Dayton ja Valerie Faris.

Pääosissa:
Jill Talley ja Tom Kenny.

Tuotantovuosi:
1996.

..."Mellon Collie and the Infinite Sadness" -albumin kansitaide johdatteli videon ohjaajien hakemaan esikuvaa työlle Georges Méliès'n vuoden 1902 elokuvasta "Matka kuuhun" (Le Voyage dans la Lune). Lopputulos ehkä muistutti 1900-luvun alkuvuosien mykkäelokuvaa, teatraalisuudessaan, liikuttavine kulisseineen ja erikoisefekteineen.

Eräät pitävät sitä edelleen yhtenä parhaimmista koskaan tehdyistä musiikkivideoista, niiden lyhyessä historiassa.

Heartland.

---

...päivän viimeinen taistelulaulu.

The Beat(en) Generation.

Slow Emotion Replay.

---

"...the more I see
the less I know..."

Sweet Bird of Truth.

Slow Train to Dawn.

Uutisia.

Jäytäjän kunta koillisläntisellä Vanhallamaalla on päässyt uutisiin aivan iltapäivälehtiä myöten. Kunta laskee ripeästi ja roimasti veroja nollaprosentin tuntumaan, investoiden silti jatkuvasti moniin erilaisiin hankkeisiin, muun muassa rakentamiseen.

Kysytäänpä kunnanjohtaja Kickelöltä, kuinka tämä kaikki on oikein ja mahdollista.
"No me olimme tuossa kesälomien jälkeen vaikeassa tilanteessa, kuinka järjestää kaikki viisisataa kunnan palvelua. Sitten pisteytimme ja priorisoimme kaiken, mikä on tärkeää, mikä ei. Esimerkiksi kouluruokailun järjestäminen ulkoistettiin kaukoitään. Olemme myös saaneet useita hyviä tarjouksia samalta suunnalta koko opetustoimen järjestämisen osalta jatkossa kokonaan projektiluonteisena. Saamamme tarjoukset ovat olleet parhaimpia mahdollisia. Niitä on useita."

Kaikki eivät kuitenkaan ole aivan samaa mieltä uudesta hyvinvoinnista, kun kysytään tavalliselta kaduntallaajalta. Mitäs mieltä olette?
"No ei se tällaisella tavallisella pienituloisella eläkeläisellä ole näkynyt tuo hyvinvointi missään. Ehkä se jollakin toisella jotenkin sitten näkyy..."

No entäs te siinä:
"No näkyyhän se. Eihän täällä ole enää koko kunnassa ollut lääkäripalveluja. Kirjastokin pantiin lopullisesti kiinni viime kuussa..."

A-typo. Osa 5.

"...merkittävä luotonkohde..."

p.o. "...merkittävä luontokohde..."

A Little Better.

Täysi tuotantotila.

(Kirjoittaa muistiota.)

(Kas. Erikoista. Puhelin soi.)

"Hei, no minä täällä terve."

"No terrrve."

"Hei voisiksää päivystää huomenna aamupäivällä toimistolla, kun mää tilasin meille toimistoon vessapaperia. Eihän sulla oo mitään kokouksia sillon?"

"No eihän täs nyt oo oikeen vuoteen ollu. Mihin aikaan ne tulee?"

"Joskus yhdeksän ja kahdentoista välillä."

"Joo-o. Mä voin tulla töihin niin, että oon selvästi ennen yhdeksää töissä. Ja mulla on eväät, niin mä oon kyl koko ajan paikalla..."

"No hyvä. Jos sää viitsit. Sitä vessapaperia on aika paljon. Mää tilasin sitä nimittäin yli vuodeksi. Kait sellanen määrä johonkin nurkkaan mahtuu."

"Höh, nurkkaan...? Niin kai nyt mahtuu helposti. Vaikka mihin mahtuu."

"Joomoi."

"...Joo, sel-vä. Moi.

(Sulkee luurin. Yrittää miettiä hetken tammikuuta 2010.)

(Yrittää miettiä kesää 2009. Yrittää miettiä syksyä 2010.)

(Hankalaa. Miettii vessapaperilla täytettyä toimistohuonetta.)

(Ei mieti vessapaperilla täytettyä toimistohuonetta.)

(Yrittää olla miettimättä kaiken maailman virtuooseja.)

(Jatkaa muistion kirjoittamista.)

---

Bloggaaja poistuu hetkeksi käymään pa...
Parturissa ja postissa.

Pärjäilkää.

I'd Rather Be With You.

Kaikki mitä olet aina halunnut nähdä. (TV:stä tai mistä vaan). Osa 1.

Lisää tätä. Joka kanavalle. Ja joka väliin. Lopulla ei niin väliä.

---

...me vielä perässä, kunhan nyt vaan saadaan...

Ai niin.

Ja kaupan päälle vielä tuhatkolmesataakaksikymmentäseitsemän kanavaa.

Niin paljon. Ja kaikki se kuukaudeksi tai vuoden loppuun.